Sukellus Bryggman - Historia I

........................

SUKELTAMISEN HISTORIA OSA I: MUINAISUUS - VUOSI 1800

SISÄLLYSLUETTELO:

Sukeltaminen kauan, siis tosi kauan sitten (28000...5000 eaa.)

neandertalin ihminen
ensimmäiset todisteet sukeltamisesta
varhaiset vapaasukeltajat

Sukelluslaitteet: ensimmäiset yritelmät (n. 900 eaa.)

eläimennahkahuppu
assyrialaisten kannettava ilmapussi

Sukeltaja ja turhamaiset ihmiset - eli mikä kreikkalaisen veteen veti (1184 eaa.)

simpukanmetsästäjät
murex ja keisarillinen purppura
Troijan sodan taistelusukeltajat

Salamin meritaistelu ja muinaisen kommandon kostoretki (480 eaa.)

300 urheaa spartalaista
Scyllias ja Salamin meritaistelu

Aristoteles ja Aleksanteri Suuri (384 -100 eaa.)

Aristoteles ja sukelluskello
Aleksanteri Suuri Colimbhassa
Välimeren pelastusoperaatiot

Sukellustaulukko tämäkin, ajanlaskumme nollapiste ja eteenpäin (0 - 200 jaa.)

sukelluksen tähtihetkitaulukko
Plinius ja Pompeijin tuho
vanhat sukelluslasit

Keskiaika ja aikainen ennustus (1267 -1300)

Roger Bacon
persialaiset sukelluslasit

Sukelluspuku, laitekehittelyä ja Hulluja nuo roomalaiset (1400 - 1600)

Leonardo da Vincin sukelluspuku
Torricellin, Bernoullin ja Pascalin edistysaskeleet
Gugliemo de Lorena
keisari Caligula
Tagusjoen kellokoe
Bournen sukellusvene

Sukellusvene Thamesjoessa (1600 - 1662)

Drebbelin sukellusvene

Ilmapumppu, mies palloineen ja kuinka käärmeen silmästä laki johdettiin (1650 - 1662)

Von Guericken tyhjiöpumppukokeet
Boyle ja kaasulaki

Sukelluskello kaipaa virittämistä (1669 -1690)

Sinclairin sukelluskelloteoriat
Phipps rikastuu varastamallaan idealla
Halley ja Thamesjoen sukelluskelloesitys
Borellin rapupuku ja sukellusvene
ranskalainen pappi ja "Veden alla hengittämisen taito"

Mies arkussa ja aarrearkut (1715 - 1786)

Lethbridgen sukelluskone

de Beauven sukelluspuku
Smeatonin ilmapumppu ja ensimmäinen moderni sukelluskello
ensimmäinen omavarainen ilmalaite

Ninja-Turtle (1776 - 1797)

Bushnellin sukellusalus, missio ja kuinka siinä kävi
ensimmäinen varsinainen sukelluspuku

Sukeltaminen kauan, siis tosi kauan sitten..

Ihminen on aina pyrkinyt laajentamaan elin- ja kokemuspiiriään. Esimerkiksi huonot sääolosuhteet, vähäinen riista tai silkka tiedonhalu ovat vaikuttaneet ihmisen sekä fyysiseen että henkiseen siirtymiseen uusille seuduille. Maapallon pinta-alasta on 70 % vettä, joten valtaosa kansoista on aina elänyt enemmän tai vähemmän merten ääreellä. Luonnollisesti myöskin tuota suurta ja joskus pelottavaakin on haluttu tutkia ja hyödyntää jo aikojen alusta. Epäsuoria todisteita on löytynyt suuret määrät mm. vanhoista taide-esineistä ja maalauksista.

Eräiden tutkijoiden mukaan jo neandertalin ihminen (joka hävisi maapallolta 28000 vuotta sitten) osasi sukeltaa. Neandertalin ihmisellä oli puhekyky, hän oli lyhyt, mutta vahva ja osasi käyttää työkaluja. Pääasiallinen elinkeino oli metsästys eikä laji luultavasti juurikaan kalastanut, koska harppuunoita tai vastaavia kalastusvälineitä ei ole löytynyt. Tämä luonnollisesti asettaa arvelut sukeltamisesta joidenkin mielestä epäilyksen alaiseksi.

* Kuva muinaisesta sukeltajasta (?) *

Vaikkakin ensimmäiset löydetyt kirjalliset todisteet sukeltamisesta ovat n. 3000 vuoden takaa, ovat tutkijat varmasti todistaneet, että ihminen hyödynsi merta kalastamisen lisäksi myös sukeltamalla vähintään 5000 vuotta sitten. Tuolloin kukoisti Mesopotamian eli Kaksoisvirtainmaan kulttuuri, Egyptissä elettiin vasta ensimmäisen dynastian aikakautta ja Gizan pyramidin rakentamiseenkin menisi vielä puoli vuosituhatta ja Rooman perustamiseen pari tuhatta vuotta.

Aluksi sukeltamista voisi kutsua vapaasukellukseksi puhtaimmillaan. Käytössä ei ollut muita varusteita, kuin ehkä lannevaate ja pussi saalista varten. Niukka varustus on halpa, kevyt eikä vaadi kummoista tuotantolinjaa, mutta sillä on myös varjopuolensa. Muut kuin bryggmannit pystyvät useimmiten olemaan pelkästään keuhkojensa varassa veden alla korkeintaan pari minuuttia. Niinpä jo varhain ryhdyttiin kehittämään ratkaisuja tähän ongelmaan. Pian huomattiin, että vaikkapa onton ruo'on avulla veden alla pystyi hengittämään, joskin liikkuminen oli hankalaa.

Sukelluslaitteet: ensimmäiset yritelmät..

Vanhoissa historiallisissa lähteissä esiintyy kuvauksia ja myös piirustuksia vähän pidemmälle viedystä ratkaisusta – eräänlainen aikansa Mark II, siis. Sukeltajalla on päässään ilmeisesti eläimen nahasta tehty huppu, johon johtaa pinnalta kellukkeella varustettu letku. Tuolloin ei tunnettu käsitettä paine, hydrostaattisesta paineesta puhumattakaan, mutta käytännön vaikutus varmasti huomattiin; ihminen ei pysty hengittämään veden alla kuin korkeintaan metrin mittaisella snorkkeliratkaisulla – eikä Mark II auttanut siinä asiassa lainkaan.

Assyrialaiset kehittivät Mark III -ratkaisun (noin 900 eaa.), joka varmasti tuntui aluksi hyvinkin nerokkaalta. Sukeltajalla oli sylissään nahasta valmistettu tiivis ilmapussi, josta hän sitten yritti saada ilmaa. Yritti, sillä taas tuli vastaan tuo vanha ogelma. Kun kekseliäs sukeltajamme painui hiukankin syvemmälle, veden paine (ja varmaan myös verenpaine) kasvoi puristaen pussin ja keksijänuran kasaan. Kaiken lisäksi saman puhdistamattoman ilman hengittäminen useaan kertaan aiheuttaa hiilidioksidimyrkytyksen. Ja se hengittämisestä sen avulla sitten. Sivumennen sanoen vähän mietityttää, että onko noita ”laitteita” oikeasti joku kokeillut – että siis noin huonosti toimivat yritelmät kuitenkin pääsivät oikein tekstiin ja kuviin. No, ehkä kysymyksessä oli jonkinlainen aikansa Hullu Maailma.

Sukeltaja ja turhamaiset ihmiset - eli mikä kreikkalaisen veteen veti..

Antiikin kreikkalaiset, kuten monet muutkin kansat pitivät simpukkaa suurena herkkuna. Laskuveden aikaan paljastuneet sinisimpukat ja osterit noukittiin pian parempaan talteen terävillä kivillä tasapainoillen. Tästä on todisteena vanhojen rannan lähellä sijainneiden sivilisaatioiden leirien läheisyydestä löytyneet simpukankuorikasautumat. Aluksi siis aikalaiset herkkusuut olivat keräilleet simpukoita rantojen kiviltä. Mutta eikös pian joku tajunnut, että syvemmällä veden alla niitä olisi varmaan enemmän – ja vetisen aidan takana ne olisivat varmaan sinisempiäkin!

Pian vedenalaista aarreaittaa alettiin hyödyntää laajemmaltikin. Ruoka ei ole suinkaan ainoa asia mitä saattoi saada merestä (ja esim. muinaisessa Egyptissä ajateltiin kalan olevan saastainen. Se ei aina kelvannut edes ruuaksi). Kreikassa tiedetään sukelletun pesusieniä. Kyseessä on todellakin sienieläin, jota elää pääasiassa Välimerellä. Sitä käytetään peseytymisessä edelleenkin. Muita suosikkeja olivat tietysti jo tuolloin helmet ja korallit.

Foinikialaiset puolestaan käyttivät murexia, eräänlaista kotiloa, kankaiden väriaineen lähteenä. Heidän väriainetehtaissaan kulutettiin näitä kotiloita valtavia määriä. Alueilla on vieläkin kukkuloita, jotka ovat muodostuneet puhtaasti murexin kuorista. Kotilosta saatiin ”keisarilliseksi purppuraksi” kutsuttua väriä, joka oli niin arvokasta ja arvostettua, että roomalaiset sallivat vain senaattorien ja keisarin käyttää sillä värjättyjä vaatteita.

* Bysantin hallitsija Justinian keisarillisessa purppurassaan *

Jo tuolloin sukellustaidon kehittymistä motivoivat muutkin inhimilliset perusasiat kuin uteliaisuus, ruoan saanti, status (raha) tai turhamaisuus. Yksi näistä oli tietysti sotiminen. Sukeltajilla saattoi olla tärkeäkin osuus satamien suille asetettujen vedenalaisten esteiden havaitsemisessa, esineiden etsimisessä, laivojen korjaamisessa – ja niiden upottamisessa.

Troija oli muinainen valtio nykyisen turkin luoteisosassa. Sen luultiin pitkään olevan vain mm. Homeroksen Ilias ja Odysseia -teoksesta ideansa saanut tarukaupunki, vähän kuin Atlantis. 1870 tehdyt kaivaukset kuitenkin todistivat sen todella olleen olemassa. Troijan sota käytiin 1194-1184 eaa. kreikkalaisten heimojen ja Troijan kaupungin välillä. Sodassa käytettiin sukeltajia sabotoimaan vastustajan laivoja. Ankkuriköydet katkottiin ja laivoihin tehtiin reikiä. Vastaavasti toiset sukeltajat pyrkivät korjaamaan toisen puolen aiheuttamia tuhoja.

Salamin meritaistelu ja muinaisen kommandon kostoretki..

Persialaissotien tunnetuin meritaistelu, Salamin meritaistelu käytiin 480 eaa. kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja Persian välillä Salamis-saaren ja Ateenan satamakaupungin Pireuksen välisessä salmessa. Ateenalaiset olivat linnoittautuneet Salamiin saarelle hävittyään persialaisille kuuluisan Thermopylain taistelun ja persialaisten sitten poltettua Ateenan.

Thermopylaihin liittyy kuuluisa tarina 300 spartalaisesta (kyllä - Snyder / Miller -elokuva liittyy samaan asiaan), joiden kanssa kreikkalaiset olivat tehneet sopimuksen. Sitä pidetään historian kaikkien aikojen urhoollisimpana puolustustaisteluna. Herodotoksen mukaan kun Dienekes, eräs Spartan sotilas, kuuli liittolaisten sanovan persialaisten määrästä, että heitä on niin paljon, että heidän nuolensa pimentävät auringon, hän vastasi lakonisesti: "No hyvä, sitten saamme taistella varjossa".

Mutta palataksemme asiaan. Scyllias oli syntyperältään kreikkalainen, mutta palveli Persian kuningas Xerxes 1:n laivastossa. Scyllias oli tehnyt nostotöitä uponneista laivoista, mutta tietysti tuli riitaa raha-asioista, eikä hän saanut toivomaansa palkkiota. Kun laivasto lähestyi Kreikan rannikkoa tuli ilmi, että Xerxesillä oli pahat mielessä – hyökätä. Vanhana kreikkalaisena Scyllias ei tästä pitänyt ja kalavelkojakin oli maksettavana. Yöllä hän nappasi veitsen ja hyppäsi yli laidan. Persialaiset eivät kyenneet löytämään häntä, vaan otaksuivat miehen hukkuneen. Pimeän turvin ja onttoa ruokoa snorkkelina käyttäen hän lähti kostoretkelleen. Scyllias ui vuorotellen kaikkien persialaisalusten luokse ja katkoi niiden ankkuriköydet, jolloin laivat joutuivat tuuliajolle ja persialaiset paniikkiin. Tekonsa jälkeen hän ui noin 15 km Artesiumin niemelle, missä liittyi kreikkalaisten joukkoihin ja raportoi tapahtuneen.

Scyllias ei muuten ollut ainoa Kreikan hyvä uimari. Myöhemmin alkaneessa suuressa meritaistelussa suuri osa kreikkalaisista pelastui laivansa upottua, koska heiltä vaadittiin täydellinen uimataito. Persialaiset taas uimataidottomina hukkuivat kaikki. Persialaiset hävisivät lopulta meritaistelunkin ja joutuivat perääntymään Kreikasta, melko suurelta osin urhean (ja kostonhimoisen) sukeltajamme ansiosta. Jonkun taistelusukeltajien aluksen nimeksi sopisi Scyllias.

Aristoteles ja Aleksanteri Suuri..

Aristoteles (384-322 eaa.) oli antiikin ja koko historian suuria neroja. Hän oli filosofi, joka tutki lisäksi anatomiaa, tähtitiedettä, geologiaa, meteorologiaa, fysiikkaa, runoutta, kirjallisuutta, metafysiikkaa.. no eiköhän asia tullut selväksi - varsin monialainen ja oppinut mies. Sukellukseen Aristoteles liittyy ainakin siinä mielessä, että hän eräänä päivänä kiinnostui (ei kai voida puhua yllätyksestä) pesusienten sukeltajien työstä. Hän kuvaa tekstissään: ”He mahdollistavat sukeltajien hengittää yhtälailla veden alla, sillä he laskevat veteen suuren padan alassuin, eikä se täyty vedellä vaan pitää ilman sisällään..” Tässä on tietenkin todistus siitä, kuinka vanha keksintö alkeellinen sukelluskello oikein onkaan. Itse Aristoteles ei juurikaan viitsi kuvailla kellon toimintaperiaatetta. Luultavasti se oli hänelle liian yksinkertainen. Mutta ilmeisesti Aristoteles teki muutakin vedenalaista tutkimusta. Tässä häntä auttoi hänen tunnettu tähtioppilaansa - Aleksanteri Suuri. Ehkä Aleksanteri pelkäsi tiedemiehen laiskistuvan tai tällä olevan liikaa luppoaikaa, koska antoi tälle varoja, jotta Aristoteles palkkaisi sukellusryhmän ja suorittaisi vedenalaista tutkimustyötä. Kerrotaan, että Aleksanteri olisi itsekin laskeutunut ”lasisessa arkussa ” meren pohjaan. Kellon tai arkun nimi oli Colimbha.

* 1500-luvun islamilaisessa maalauksessa A. Suurta lasketaan syvyyksiin sukelluskellossa *

Molempien merkkimiestemme myöhäisemmät vaiheet eivät kulkeneet pelkästään iloisissa ja menestyksekkäissä merkeissä. He ensinnäkin ritaantuivat. Osittain tähän varmaan vaikutti se, että Aleksanteri syötti Aristoteleksen hänelle esittelemän sukulaisen Kallistheneen leijonille. Aristoteles joutui sittemmin lähtemään maanpakoon ja kuoli pitkälliseen sairauteen. On myös väitetty, että hän olisi tehnyt itsemurhan koska ei osannut selittää vuorovesi-ilmiötä, mutta tämä ei luultavasti pidä paikkaansa.

Aleksanteri taas oli kuollut jo vuotta aikaisemmin vain 33-vuotiaana. Kuolinsyy oli mahdollisesti alkoholi, malaria, aivokuume tai sitten – kuten monet historioitsijat väittävät – hänet olisi myrkytetty. Joka tapauksessa hän sairastui ystävänsä Medioksen juhlissa ja heikkeni ja lopulta kuoli pian sen jälkeen.

100 eaa. eteläisen Välimeren alueen suurimpien satamien pelastussukellusoperaatiot on niin hyvin organisoitu, että pelastuspalkkioiden suuruus on määrätty lailla ja siinä otetaan huomioon, että rasitus ja vaara lisääntyvät syvyyden myötä.

Sukellustaulukko tämäkin, ajanlaskumme nollapiste ja eteenpäin..

Tässä kohdin yllättäen luettelon omaisesti ja ilman tärkeys-, aika- tai muutakaan järjestystä hieman joitakin Suuria hetkiä sukelluksen historiassa

*** 23.1.1960 Don Walsh ja Jacques Piccard saavuttavat maailman syvimmän kohdan, Mariaanien haudan Challengerin syvänteen (10 911 m) ***

*** 11.6.1910 Jacques-Yves Cousteau syntyy ***

*** Pienoissukellusvene Alvin kahden hengen miehistöineen löytää USA:n .B 52:n 17.1.1966 kadottaman (!) vetypommin ***

*** Huhtikuu 2008: Sukellus Bryggman perustetaan ***

*** Teddy Tucker löytää 1955 kultaisen 1600-luvulta peräisin olevan upean ristin, jossa on seitsemän muskettikuulan kokoista smaragdia ***

*** 1898 Simon Lake miehistöineen kulkevat Argonaut-sukellusveneellä 2000 mailin matkan meren pohjassa ja pinnalla ***

*** SSN-571 Nautilus alittaa pohjoisnavan 3.8.1958 ***

*** 23.5.1939 sukellusvene USS Squalus uppoaa 73 metrin syvyyteen. Kaikki 33 henkiinjäänyttä miestä onnistutaan pelastamaan ***

*** 1870 Jules Verne julkaisee yhden kuuluisimmista kirjoistaan, "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" ***

*** 1985 meritutkija Robert Ballard paikallistaa Titanicin hylyn ***

Nopeasti takaisin vanhaan historiaan, Italiaan ja vuoteen 77 jaa. jolloin Plinius vanhempi kertoo teoksessaan sukeltajien käyttämistä ilmaletkuista. Plinius oli kirjailija ja oppinut, joka kirjoitti ensimmäisen luonnonhistorian nimeltään Naturalis Historia. Kun Vesuvius purkautui tuhoten Pompeijin kaupungin, päätti Plinius kokeneena luonnontutkijana lähteä tutkimaan tapausta ja auttamaan uhreja. Hän ei kuitenkaan osannut varautua alueen myrkkykaasuihin, vaan tukehtui niihin ja hänestä tuli täten purkauksen tunnetuin uhri.

Perulainen vaasi noin vuodelta 200 osoittaa sukeltajien käyttäneen jo tuolloin alkeellisia suojalaseja.

Keskiaika ja aikainen ennustus..

Englantilainen fransiskaanifilosofi Roger Bacon kuvaili teoksessaan On the Marvellous Power of Art and Nature (1267 !) seuraavanlaisia tulevaisuuden kuviaan:

On mahdollista, että tehdään vaunu (car), joka kulkee arvaamattomalla nopeudella ja liike syntyy ilman minkään elävän olennon apua..
On mahdollista, että tehdään lentolaite, jossa ihminen istuu keskellä ja kahvaa kääntämällä saa keinotekoiset siivet lyömään ilmaa linnun lennon tavoin..
Samoin on mahdollista rakentaa pienikokoinen laite nostamaan ja laskemaan suuria painoja..

* Roger Baconin patsas Oxfordin yliopistolla *

On myös mahdollista, että rakennetaan laitteita, joilla ilman ruumiillista vaaraa voidaan kävellä meren tai joen pohjassa..

Roger Bacon ei suinkaan ollut vaikeasti tulkittava (tai pikemminkin vapaasti tulkittava) Nostradamuksen tapainen mystikkoennustaja, vaan laajalti oppinut mm. matematiikkaan ja okkultismiin perehtynyt tiedemies ja tutkija.

1300-luvulla ja mahdollisesti aikaisemminkin persialaiset sukeltajat käyttivät sukelluslaseja, joiden ”lasit” oli valmistettu kiillottamalla joidenkin kilpikonnalajien kilven uloimmasta kuorikerroksesta.

Sukelluspuku, laitekehittelyä ja Hulluja nuo roomalaiset..

1400-luvulla Leonardo da Vinci kirjoitti ensimmäisenä ilmatankkien käytöstä Italiassa yli 1100-sivuisessa teoksessaan Codex Atlanticus, joka sisälsi Leonardon tekstejä ja piirroksia neljän vuosikymmenen ajalta koskien mm. matematiikkaa, lentämistä, aseita ja kasvioppia. Leonardo oli suunnitellut erilaisia ratkaisuja keinotekoiseen veden alla hengittämiseen, mutta hän ei tarkkaan selittänyt niiden tekniikkaa johtuen ”pahasta ihmisluonnosta”, joka johtaisi niiden käyttämiseen laivojen upotuksiin ja jopa murhiin (!) .

* Da Vincin piirustusten mukaan tehty vaikuttava sukelluspuvun huppuosa. Ylhäällä ei ole hirttoköysi, vaan ilman sisään- ja uloshengitysletkut *

Joissakin piirroksissa kuitenkin näkyy, että sukeltajalla oli käytössään erilaisia snorkkeleita, eräänlaiset räpylät, rinnalla pidettävä ilmapakkaus ja että itse puku oli luultavasti tehty nahasta. Puvussa oli piikit suojana merten hirviöitä vastaan ja jopa pussi, johon sukeltaja saattoi virtsata. Ilmeisesti da Vinci luopui sittemmin sukelluspukujen suunnittelusta ja alkoi kehitellä sukelluskelloja.

Da Vinci suunnitteli myös ensimmäisenä eräänlaisen sukellusveneen. Laite oli valmistettu puusta ja sitä ohjattiin airojen avulla. Kuitenkaan hän ei koskaan rakennuttanut sukellusvenettään puhumattakaan, että sitä olisi päästy testaamaan. Mainittakoon, että Italialla oli toisessa maailmansodassa käytössään kuusi Marconi-luokan sukellusvenettä, joista yhden nimi oli Leonardo da Vinci.

Renessanssin aikana myös tieteessä tapahtuu suuria edistysaskeleita. Mm. Torricelli, Bernoulli ja Pascal loivat pohjan fysiikalle, hydrostatiikalle ja aerostatiikalle mikä osaltaan johti merkittävään sukeltamisen kehitykseen.

Ensimmäisen toimivan sukelluskellon keksiminen laitetaan nykyisin usein Gugliemo de Lorenan nimiin. 1535 de Lorena sukelsi keisari Caligulan noin vuonna 100 j.a.a. rakennuttaman kahden jättimäisen kaleeriin läheisyyteen Nemijärvellä Italiassa käyttäen da Vincin alkuperäisideasta kehittämäänsä sukelluskelloa. Hän pystyi suorittamaan kellollaan yhtenä ensimmäisistä yli tunnin mittaisia sukelluksia. Itse kello oli todella kellon muotoinen. Se oli varustettu suurilla painoilla ja sisällä olijat istuskelivat penkeillä, mistä käsin he saattoivat suorittaa lyhyitä sukelluksia henkeään pidätellen.

* Caligulan kaleeri nostettuna Nemijärvestä 30-luvulla *

Vaikka kyseinen Caligula (31.8.12 - 24.1.41) ei ilmeisesti juuri sukellukseen liitykkään, oli hän muuten sangen värikäs hallitsijapersoona. Hänen kuuluisia tempauksiaan olivat mm:

Valtion saattaminen vararikon partaalle juhlimalla ja ylettömillä hankinnoilla.
Lukemattomien sukulaisten ja muidenkin maanmiesten teloituttaminen ja maanpakoon ajaminen.
Insestinen suhde Drusilla-siskoonsa.
Aleksanteri Suuren haudan ryöstö saadakseen kannatella tämän rintapanssaria.
Vaatiminen itseään kohdeltavan jumalana. Kun senaatti ei tähän suostunut Caligula juoksutti heitä vaunujensa vierellä ja pakotti heidät toimimaan esimerkiksi tarjoilijoina.
Palatsin muuttaminen bordelliksi ja alaisten vaimojen "käyttöoikeus".
Julkinen virtsaaminen usein naiseksi pukeutuneena.
Surkuhupaisa valloitusretki Britanniaan, joka päättyi rantavesille ja sodan julistukseen Neptunusta vastaan. Sotilaiden tehtäväksi jäi simpukoiden kerääminen sotasaaliiksi.
Yli viisikilometrisen ponttonisillan rakentaminen Napolinlahden yli. Eräs astrologi oli nimittäin ennustanut, että Caligulasta voisi yhtä vähän tulla keisari, kuin hänen onnistuisi ratsastaa lahden yli. Ratsastettuaan sitten Napolinlahden yli hän järjesti valtavat juhlat kunniakseen ja heitätti lopuksi kaikki juhlijat mereen.
Suosikkihevosensa Incitatuksen ylentäminen konsuliksi.

Varsin reipasotteinen nuorimies siis. Mutta vähän nuoreksi kekseliäs keisarimme jäikin, sillä hänen oman henkivartiokaartinsa päällikkö murhasi hänet Caligulan päästyä vasta/peräti 29 vuoden ikään.

Sukelluskellojen kehittäminen pääsee muutenkin käyntiin. Asialle saadaan sopivasti mainosta mm. Espanjassa Tagusjoella, joka on yli 1000 kilometrin pituisena Iberian niemimaan suurin joki. Siellä kaksi miestä pysytteli joen pohjassa suuressa pronssisessa sukelluskellossa kaksikymmentä minuuttia Charles viidennen ja 10000 muun katselijan ihmetellessä rannalla vuonna 1583.

Viisi vuotta ennen Espanjan sukelluskellonäytöstä britannialainen tykkimies nimeltään William Bourne oli suunnitellut sukellusveneen, jossa käytettäisiin täytettäviä tankkeja joiden avulla alus pääsisi pohjaan ja taas pintaan. Itse alus koostui puurungosta, joka oli päällystetty veden pitävällä nahalla. Sukellusvene ei päässyt suunnittelupöytää pidemmälle, mutta vuonna 1605 samanlainen alus todella rakennettiin. Tämä sukellusveneen alkumuoto ei niin sanotusti lyönyt itseään läpi, sillä se juuttui ensimmäisellä vedenalaisella matkallaan joen pohjan mutaan. Bournen keksinnössä oli kuitenkin paljon ideoita, joita huomattavasti pidemmälle vietynä käytetään yhäkin.

* Vanha kaaviokuva Bournen sukellusveneen toimintaperiaatteesta*

Sukellusvene Thamesjoessa..

Cornelius Drebbel (1572-1633) oli hollantilainen keksijä, jonka hengentuotteisiin luetaan mm. kaksilinssinen mikroskooppi ja kello jota ei tarvinnut vetää, koska se sai voimansa ilmanpaineen vaihtelusta. Ja nämä siis 1600-luvun vaihteessa!!

Mutta Cornelius kehitti jotain vieläkin hämmästyttävämpää. Noin vuonna 1620 hän muokkasi William Bournen sukellusvenekeksinnön toimivammaksi ja hyvin ohjattavaksi. Laite koostui puukehikosta, jonka ympärille oli tiukkaan vedetty vettä pitäviä nahkoja sekä kahdestatoista soutajasta joiden lisäksi alukseen mahtui vielä useita matkustajia. Ja erityisen uskomatonta on, että laite toimi! Se nimittäin pystyi sukeltamaan 4-5 metrin syvyydessä jopa kymmenen kilometriä ja useita tunteja kestäneen matkan. Itse asiassa hän rakennutti kolme tällaista alusta, seuraavan aina edellisiä suuremmaksi ja suoritti niiden avulla useita onnistuneita sukelluskokeita Thamesjoessa tuhansien ihmisten hurratessa ja ihmetellessä mihin maailma on menossa.

* Drebbelin sukellusvene Thamesjoella *

Kerrotaan jopa, että Englannin kuningas olisi itse ollut mukana yhdellä matkalla todistaakseen niiden turvallisuuden. Mutta millä Drebbel ratkaisi happiongelman? On ajateltu, että hänellä olisi ollut jonkinlainen pinnalta tuotava ilmaratkaisu, mutta vuonna 1662 Robert Boyle kirjoitti toisesta mahdollisuudesta. Hän kertoi matematiikosta, joka oli ollut sukelluksella mukana ja kertonut että Drebbel valmisti itse lisää happea kemiallisen reaktion avulla, Huh! Englannin laivasto testasi ahkerasti Drebbelin sukellusvenettä, mutta ei kuitenkaan ottanut sitä tuotantoon. He eivät ilmeisesti uskoneet sukellusveneen käyttökelpoisuuteen sodankäynnissä.

Ilmapumppu, mies palloineen ja kuinka käärmeen silmästä laki johdettiin..

Otto Von Guericke oli saksalainen valtiomies, fyysikko ja insinööri, joka 1650 kehitti ensimmäisen tehokkaan ilmapumpun. Tyhjiöpumpussa oli mäntä, jonka avulla ilma saatiin imettyä pois erilaisista astioista. Hänen tunnetuin ja ehkä dramaattisin kokeensa oli ns. Magdeburgin puolipallokoe. Siinä kahden halkaisijaltaan puolimetrisen metallisen puolipallon väliin oli pumpattu tyhjiö ja Von Guericke osoitti, ettei kahden kahdeksan hevosen valjakon onnistunut vetämään pallon puoliskoja erilleen, mutta sulkuhanan avaamalla puoliskot irtosivat itsestään.

Von Guericke saavutti suurta arvostusta tutkijana ja keksijänä. Hänelle on pystytetty patsas ainakin Magdeburgissa, jossa on myös hänen nimeään kantava katu. Otto on ikuistettu myös postimerkkiin.

* Von Guericke suorittamassa koetta Magdeburgissa *

Tällaista pumppua käyttämällä ja sitä monin tavoin kehittämällä englantilainen fyysikko ja alkemisti Robert Boyle pystyy tekemään kompressio- ja dekompressiokokeiluja eläimillä. Hän huomasi, että kyyn silmiin muodostui kaasukuplia sen sukeltaessa syvälle. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä sukeltajantaudin syntymekanismin kuvauksena. 1662 Boyle vahvistaa hänen mukaansa nimetyn Boylen lain, joka on erittäin olennaisessa osassa sukeltamiseen liittyvässä fysiikassa.

Boylen laki kaikessa yksinkertaisuudessaan: Paineen (p) muutos kaasussa vaikuttaa käänteisesti kaasun tilavuuteen (V) lämpötilan (T) ollessa koko ajan vakio. Kaasuja tarkastellaan siis isotermisesti.

P V = v a k i o

eli $p_1V_1 = p_2V_2 \!$

P V = v a k i o

eli $p_1V_1 = p_2V_2 \!$

Sukelluskellot kaipaavat virittämistä..

1669 George Sinclair, Glasgowen yliopiston professori kirjoittaa tutkielman, joka kuvaa sukelluskellojen käyttämisen teorioita ja tekniikkoja. Kuusitoista vuotta myöhemmin Sir Willian Phipps kasvattaa mainettaan ja vaurauttaan käyttämällä sukelluskelloa ja Sinclairin teorioita Länsi Intian saaristossa. Hän pelastaa meren pohjassa lepäävästä espanjalaisesta kaljuuna La Nuestra Senora de Almirantasta yli miljoonan dollarin arvoisen aarteen.

Sinclairin lisäksi monien muidenkin tutkijoiden kuten Pascalin, Boylen ja Galilein työ oli edesauttanut sukelluskellojenkin kehitystä. 1500-luvulla sukelluskellot olivat vielä olleet lähinnä koomisen alkeellisia, joskaan niiden turvallisuus ei juuri naurunpyrskähdyksiä aiheuttanut. Lähinnä kyse oli puisista tynnyreistä sidottuna sukeltajan ympärille. Tällainen ”laite” pidensi luonnollisesti sukelluksissa oloa vain nimellisesti ja näiden alkuaikojen sukelluskellojen toinen (tai kolmas, tai neljäs, tai..) suuri ongelma oli se, että ne piti vähän väliä viedä pinnalle, jotta ilma saatiin vaihdettua.

* Tämä 1600-luvun sukelluskello pitäisi varmaan vetää - pois vedestä.. *

1600-luvulla kuitenkin alkoi tässäkin tapahtua kehitystä. 1690 Edmund Halley (kyllä – kyseessä on sama komeetasta tunnettu tähtitieteilijä) patentoi ja rakensi sukelluskellon, joka oli yhdistetty maan pinnalla täytettäviin painotettuihin ilmatynnyreihin. Sekä tynnyrit, että kello miehineen laskettiin veden alle, missä ilma sitten johdettiin tynnyreistä letkuilla ylöspäin sukeltajalle. Halley järjesti Thamesjoella esityksen, missä hän viiden kumppaninsa kera laskettiin 18 metrin syvyyteen, jossa he oleskelivat 90 minuuttia. Heidän ainoa pahempi ongelmansa oli kauhea kipu korvissa. Tuohon aikaan ei vielä tiedetty mitään veden paineesta ja sen vaikutuksesta ihmiskehoon. Halleyn sukelluskello ei osoittautunut kovinkaan käteväksi pelastustöissä suuren painonsa johdosta, mutta hän paranteli sitä myöhemmin ja saavutti neljän tunnin veden allaoloajan.

Giovanni Borelli oli napolilainen fysiikkaan, matematiikkaan, metorologiaan, mekaniikkaan ja anatomiaan (hän löysi vuonna 1656 valkosolut) erikoistunut tiedemies. Häntä pidetään usein myös suljetun kierron sukellusjärjestelmän keksijänä – tämä vuonna 1680. Hänen piirustuksissaan keksintö muodostui jättimäisestä pussista, joka sisälsi erilaisia kemiallisia komponentteja, jotka Borellin mukaan mahdollistivat sukelluksissa olevan hengittää sama ilma uudelleen. Kaasu johdettiin kupariputkia pitkin ja veden lämpötilan piti viilentää se. Messinkinen kypärä oli halkaisijaltaan kuusikymmentä senttiä ja siinä oli lasi-ikkuna. Kuvissa sukeltajalla on myös jaloissaan melko irvokkaan näköiset ravun saksia muistuttavat jalkineet. Tästä johtuen eräs historioitsija on nimennyt Borellin myös räpylöiden keksijäksi eräiden muiden väittäessä, että hän oli ensimmäinen, josta sai alkunsa ajatus sukeltajasta ”sammakkomiehenä”. Itse laitteistoa ei tiettävästi koskaan käytetty tai edes testattu.

Borelli jatkoi sukellusharrastustaan myös suunnittelemalla ohessa olevan sukellusveneen.

* Kevyesti pukeutuneen aluksen ohjaajan oikealla puolella olevat säkit lienevät ilmasäiliöitä. Airoista päätellen heppu ei ollut miehistön ainoa jäsen *

Vuotta myöhemmin ranskalainen pappi nimeltään Abbe Jean de Hautefeuille kirjoittaa teoksen ”Veden alla hengittämisen taito” selittäen ensimmäistä kertaa, miksi ”ihmisen ei ole mahdollista hengittää normaalin ilmakehän painetta vastaavaa ilmaa hänen itsensä ollessa syvyyksissä veden alla.”

Mies arkussa ja aarrearkut..

1715 englantilainen John Lethbridge rakentaa "sukelluskoneen". Ennen sen tuomista julkisuuteen hän oli varta vasten kaivanut puutarhaan lammen, missä hän sitten testaili laitettaan. Kyseessä oli veden alle laskettava tammisylinteri, johon toimitettiin pinnalta paineilmaa. Laitteen sisällä sukeltaja saattoi pysytellä 18 metrin syvyydessä puoli tuntia. Käsiä varten oli kaksi mansetein varustettua aukkoa, katselemista varten kymmensenttinen ja kolme senttiä paksu lasi-ikkuna ja tilavuus noin 500 litraa. Narujen avulla sisälläolija saattoi pitää yhteyttä pinnalle ja antaa ohjeita ohjaamisesta yms.

* Rekonstruktio Lethbridgen "sukelluskoneesta" *

Tällaisen laitteen käyttäjää kutsuttiin nimellä ”arkkumies”, koska hän ikään kuin makasi omassa arkussaan. ”Vapaamies” taas oli ratkaisu, jossa sukeltajalla oli parilla näköaukolla varustettu metallinen laatikko päänsä suojana. Kahta letkua käytettiin sisäänhengitykseen ja kahta muuta uloshengitykseen. Laitetta käytettiin etupäässä arvoesineiden pelastamiseen hylyistä ja sen väitetään toimineen menestyksekkäästi useita vuosia.

Sivumennen sanoen Johnista tuli sittemmin keksintönsä ansiosta rikas mies. Hänen ensimmäinen osallistumisensa pelastusoperaatioon sukelluskoneellaan varustautuneena osoittautui varsin onnistuneeksi. Hän löysi mukavasti 25 hopea-arkkua ja 25 kanuunaa - mikä tuon ajan CV:ssä näytti varmaan hyvältä. Ainakin sen luulisi näyttäneen hyvältä Lethbridgen vaimon ja 17 lapsen silmissä..

Myähemmin samana vuonna Chevalier de Beauve kehittää vesitiiviin asun, johon kuuluu lyijykengät. Ilma syötetään pinnalta kahdella kypärään kiinnitetyllä nahkaletkulla.

Amerikkalainen insinööri John Smeaton antoi suuren panoksen mm. sukelluskellojen kehitykselle vuonna 1771 keksimällä ilmapumpun, jonka avulla pystyttiin nyt syöttämään raikasta ilmaa hytissä oleville sukeltajille. Parkikymmentä vuotta myöhemmin Smeaton kehittää edelleen sukelluskelloa lainaten ideoita myös Denis Papinilta. Hän tekee useita suuria parannuksia, kuten valmistus valuraudasta, ensimmäisen tehokkaan käsikäyttöisen ilmapumpun käyttö raikkaan paineistetun ilman saamiseksi sukeltajille sekä venttiilit estämästä ilmaa pakenemasta takaisin letkuihin pumppaamisen loputtua. Aluksi kelloa käytetään Hexhamin siltaprojektissa ja Englannissa Ramsgaten pelastustöissä, mutta jo vuosisadan loppupuolella sitä käytettään laivojen pelastustöissä kaikissa suuremmissa satamissa. Smeatonin laitteesta voidaan sanoa sen olleen ensimmäinen aito ja moderni sukelluskello.

Samoihin aikoihin kun Smeaton kehittää ilmapumppuaan, on ranskalaisella Sieur Freminetillä valmistumassa ensimmäinen omavarainen ilmalaite. Hänen systeeminsä koostui varsin karkeasta silmärei'illä varustetusta messinkisestä kypärästä ja pienestä ilmavarastosta, josta se pumppaamalla piti varmistaa sukeltajan ilmansaannin. Freminet-paran ilmansaantia se ei kuitenkaan varmistanut, sillä hän kuoli hapenpuutteeseen oltuaan omassa laitteessaan kaksikymmentä minuuttia.

Vaikkakaan laite ei osoittautunut menestykseksi, on sillä ansionsa. Yhtenä osoituksena tästä John ja William Braithwaite, kuten myös saksalainen Klingert kehittävät siitä parannellun version 1786.

Ninja-Turtle..

Eräänlainen merkkipaalu ihmiselle saavutetaan vuonna 1776 – ei, tässä ei tarkoiteta USA:n itsenäisyysjulistusta, vaan silloin voidaan sanoa alkaneen sukellusveneiden käytön sotilaaallisiin operaatioihin. David Bushnell oli saanut valmiiksi ensimmäisen toimivan sukellusveneen nimeltään Turtle. Alus ei niinkään muistuttanut kilpikonnaa, kuin pikemminkin jättiläispähkinää. Se oli 210 senttiä korkea ja keskikohdaltaan 180 senttiä leveä, tammesta valmistettu ja rautavöin tuettu. Ainut miehistön jäsen laskeutui yläosan vestitiiviistä aukosta alukseen ja ohjasi sitä käsin veivattavilla potkureilla. Aluksen nostamiseen ja laskemiseen käytettiin vesipainolastia ja sen oli mahdollista kellua pinnalla ja täydentää ilmavarastonsa erikoisvalmisteisen venttiilin kautta. Kesäällä 1775 Bushnell suoritti Saybrookissa ensimmäisen onnistuneen koeajonsa. Ihailevien onnittelijoiden joukossa oli toinen keksijä nimeltään Benjamin Franklin.

Opiskellessaan Yalen yliopistossa Bushnell oli todistanut, että räjähteet toimivat veden allakin. Hän oli myös suunnitellut aikapommin. Ja nyt – näine tietoineen ja Turtlen avulla – hänellä oli missio. Käynnissä oli Yhdysvaltojen vapaussota, kun Pohjois-Amerikan brittiläiset siirtokunnat halusivat irtautua brittiläisestä imperiumista. Britannian laivat olivat saartaneet New Yorkin sataman ja Bushnell oli valinnut yhden niistä kohteekseen – HMS Eaglen.

* Bushnellin kilpikonna *

Bushnell oli itse liian heiveröinen ohjaamaan alustaan ja vakituinen kippari, hänen veljensä Ezra, oli kuumeessa, joten sijainen oli koulutettava kiireellä. Kolutus suoritettiin ja vapaaehtoinen pääsi liikkeelle. Matka sujui tasaisesti ja joutuisasti ja Turtlen onnistui livahtaa vihollisaluksen kylkeen. Sukellusveneen erikoisvarustukseen kuului jättimäinen pora, jonka avulla pommi piti kiinnittää laivan kylkeen. Turtle oli uinut upeasti, mutta epäonnistui puremaan. Eaglen kyljet oli vahvistettu metallilevyillä loiseläimiä vastaan eikä pora pystynyt porautumaan metalliin. Näin urhollinen hyökkäys sai melko lailla antikliimaksisen lopun. Kuitenkin George Washington antoi Bushnellille kunniamaininnan patrioottisuudesta, urheudesta ja teknisestä neroudesta sekä palkkasi hänet insinöörijoukkoihin. Hänen kehittämänsä miinat ja pommit tuottivat myöhemmin suurta tuhoa Britannian sota-aluksille. 1976 valmistui jäljennös Turtlesta ja se on yleisön nähtävillä Connecticut River Foundationin tiloissa Essexissä.

Kolme vuotta ennen vuosisadan vaihtumistä Klingert kehittää ensimmäisen yhdistelmän, jota voidaan sanoa ”sukelluspuvuksi”. Se koostuu nahkatakista ja housuista sekä suuresta kuulamaisesta pienillä pyöreillä näkörei'illä varustetusta metallikypärästä. Hengittäminen tapahtuu kahden letkun avulla.

TÄHÄN PÄÄTTYY SB:n VERSIO SUKELLUKSEN HISTORIASTA OSA I. JATKO 1800-LUVUSTA ETEENPÄIN LÖYTYY MYÖHEMMIN JULKAISTAVASTA OSASTA II.