Valkohaista on tullut mereen kohdistuvien pelkojen ikoni. Melko pitkälti tämä johtuu 1975 julkaistusta Steven Spielbergin Peter Benchleyn romaaniin perustuvasta elokuvasta "Tappajahai". Siinä valkohai esitetään armottomana kuolemaa kylvävänä tappajana (mitä se kyllä pitkälti onkin), joka ottaa uimarannan ihmiset saaliistuskohteekseen. Elokuvassa valkohain todellista käyttäytymistä on tehokkuuden lisäämiseksi vääristelty ja vahvasti liioiteltu. Ja kyllin tehokas se aikanaan olikin pystyäkseen istuttamaan pysyvän pelon katsojien mieliin. Valkohaista tuli nopeasti lukemattomien ihmisten suurin kauhun kohde ja tänä päivänäkään monet ihmiset eivät kykene menemään uimaan valtamereen johtuen pelostaan suurta valkoista kohtaan. Peter Benchleyn puolesta on sanottava, että hän katui myöhemmin ”Tappajahain” kirjoittamista, koska se teki niin paljon vahinkoa koko lajille. Hän ryhtyi luonnonsuojelijaksi ja keskittyi erityisesti puhumaan haiden puolesta ja on myös saanut työstään useita kunniamainintoja. Benchley kuoli vuonna 2006.

Tämä saalistaja ei ole vieras vaarallisisten eläinten luetteloissa ja sitä on lähes jatkuvasti ja virheellisesti pidetty maailman vaarallisimpana eläimenä. Tosiasia on, että vaikkakin haiden hyökkäykset aiheuttavat usein hyvin pahaa jälkeä, enemmän ihmisiä kuolee vuosittain useimmille melko siedettäviin ampiaisten ja mehiläisten pistoihin. Samoin koirat tappavat vuodessa enemmän ihmisiä, kuin valkohait koko viime vuosisadalla. Tuon jälkeen voidaan lisätä, ettei valkohaitakaan pidä missään nimessä väheksyä, vaan se vaatii täyden kunnioituksen. Tappajahain kaltaiset elokuvat saattavat olla syyllistyneet liioitteluun niiden uhasta, mutta asetu yhtä tällaista haita vastaan, niin se on viimeinen asia mitä vastaan koskaan tulet asettumaan.

Usein kuulee kerrottavan, että valkoinen hai luuli lainelautaa hylkeeksi ja hyökkäsi siksi - erittäin sopiva teoria, jos katsoo hain olevan vain jonkinlainen aivoton syömäkone. Tämänkaltaiset teoriat on hyväksytty vain, koska kukaan ei ole epäillyt tai osoittanut niitä vääräksi. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat kuitenkin, että monet "faktat" saattavat pikemminkin olla aiempien sukupolvien tutkijoiden saamia ensivaikutelmia. Koska heillä ei ollut mahdollisuuksia eikä ehkä haluakaan varmistaa teorioidensa oikeellisuutta, ovat nämä vanhat päätelmät jääneet elämään eräänlaisina alan standardeina. Uuden sukupolven tutkijat ovat nykyään ottaneet nämä vanhat teoriat tarkemman tarkastelun alle. Tulevaisuudessa käsityksemme valkohain luonteesta ja käytöksen syistä voi muuttua suurestikin. Todellinen näiden eläinten "vaara" on se, että niiden toimintaan liittyy liian paljon kysymyksiä vailla oikeita vastauksia.