Todennäköisesti Merikäärmeet polveutuvat Australian maakäärmeistä. Niillä on erikoistunut litistetty ruumiin takaosa uintia varten ja sieraimissaan läpät, jotka sulkeutuvat niiden ollessa veden alla. Monessa mielessä merikäärmeet muistuttavat jonkinlaista maakäärmeen ja ankeriaan risteytystä. Merikäärmeillä on suomut, mutta ei ankeriaiden tavoin kidusaukkoja. Hapensaannin turvaa yksi suuri tehokkaasti toimiva keuhko, jonka avulla ne voivat olla veden alla puolesta tunnista jopa yli tuntiin, minkä jälkeen niiden on noustava pinnalle hengittämään.

Koska merikäärmeiden tarvitsee hengittää ilmaa, ne elävät yleensä matalassa vedessä, jossa ne uivat pohjan lähellä ravintonaan kalat, mäti ja ankeriaat. Joskus merikäärmeet liikkuvat veden pinnalla metrien levyisessä ja kymmeniä metrejä pitkässä jonossa. Syytä käytökseen ei tiedetä, mutta se saattaa liittyä lisääntymiseen. 1932 Malesian rannikolla väitetään havaitun 3 metriä leveän ja 100 km pitkän miljoonista yksilöistä koostuva jonon – mikä lienee Ofidiofobiasta (so. käärmekammosta) kärsivälle joltisenkin sietämätön ajatus.