Keilakotilot ovat petokotiloita, jotka elävät enimmäkseen mudassa tai tasaisella hiekkapohjalla matalissa riuttojen vesissä. Ravinto koostuu erilaisista meren eliöistä, madoista ja muista nilviäisistä (sisältäen toiset keilakotilot) sekä kaloista. Kahta viimeistä ryhmää ravintonaan pitävät lajit ovat ihmiselle erityisen myrkyllisiä.

Keilakotilon kuoret voivat olla hyvinkin viehättävän näköisiä ja tästä syystä niitä poimitaan usein varomattomasti. Myös uimarit ja sukeltajat saattavat kosketella eläviä kotiloita, mitä ei koskaan pidä tehdä.

Keilakotilolla on lihaksikkaassa kärsässään ontot myrkkyhampaat, jotka voivat lävistää vaatteetkin. Parisenttisinä väkäsineen kaikkineen ne muistuttavat aika tavalla pientä harppuunaa - ja harppuunan tavoin ne tappoasettaan käyttävätkin. Kukin hammas on kertakäyttöinen, mutta keilakotilolla on ikään kuin varahammassäkki, mistä se ottaa tarvittaessa uusia hampaita ampumavalmiiksi.

Vähän ironisesti on havaittu, että keilakotiloilla voi olla erittäin suuri merkitys lääketieteessä. Myrkyistä on saatu lupaavia tuloksia epilepsian, Alzheimerin -ja Parkinsonin taudin hoidossa. Conus magus -nimisen lajin myrkky on tuhat kertaa tehokkaampi kivunlievittäjä kuin morfiini. Ilmeisesti ilman morfiinin addiktoivia ominaisuuksia ja muita haittavaikutuksia.